"Minä pelkään muiden puolesta, niiden jotka sulkevat tietämme, teidän, Lupin. Hyväksykää tarjous, tai olette hukassa. Minä toimin itse, jos on tarvis. Päämäärä on liian lähellä… se on jo melkein käsissäni… Väistykää tieltäni, Lupin!"
Sernine kohautti hartioitaan.
"Hyväinen aika, onpa minulla nälkä!" virkahti hän haukotellen.
"Myöhäinen hetki puolipäivälliselle!"
"Puolipäivällinen on pöydässä", ilmotti pöydänkattaja.
"Hei, hyvä oli kuulo!"
Ovessa Altenheim tarttui Sernineä käsivarteen ja hoki palvelijan läsnäolosta välittämättä:
"Jos noudatatte neuvoani… suostukaa. Tämä on vakava hetki elämässänne. Minä vannon teille, että teidän on viisasta suostua."
"Kaviaaria!" huudahti Sernine. "Siinäpä teitte herttaisesti…
Muistitte kestitsevänne venäläistä ruhtinasta."
He istuutuivat vastatusten, välillään paroonin vinttikoira, iso, hopeavillainen elukka.
"Sallikaa minun esitellä teille Sirius, uskollisin ystäväni."