"Maanmieheni", sanoi Sernine. "En ikinä unohda sitä, jonka tsaari suvaitsi minulle antaa, kun minulla oli kunnia pelastaa hänen henkensä."
"Vai niin, teillä oli se kunnia… kait oli kysymyksessä terroristinen salaliitto?"
"Niin, minun tekaisemani salaliitto. Koira, tietäkääs, oli nimeltään
Sevastopol…"
Ateria jatkui hilpeästi. Altenheim oli saanut takaisin hyvän tuulensa ja nuo kaksi miestä kilpailivat keskenään sukkeluudessa ja kohteliaisuudessa. Sernine kertoili kaskuja, joita Altenheim höysti toisilla.
"Hei", sanoi Sernine, "onpa meillä hieno ammatti! Se saattaa meidät tekemisiin ihmiskunnan parhaimmiston kanssa. Seh, Sirius, saas tästä palanen tryffelöityä kananpoikaa!"
Koira ei siirtänyt katsettansa hänestä ja hotaisi kaikki mitä Sernine sille heitti.
"Lasillinen chambertinia, ruhtinas?"
"Mielihyvällä, parooni."
"Voin suositella sitä. Se tulee Leopold kuninkaan kellareista."
"Lahja?"