"Tiedättekö mitä olisi tapahtunut, jos te olisitte onnistunut: toisin sanoen, jos ystäväni eivät olisi nähneet minun palaavan kello kolmelta? Niin, puoli neljä olisi poliisiprefekti tarkoin tiennyt kaikki mitä niin sanotusta parooni Altenheimista oli tiedettävää; ja sanottu parooni olisi ennen iltaa vangittu ja teljetty tyrmään."
"Pyh!" vähitteli Altenheim. "Vankilasta pääsee pakoon… kun sitä vastoin ei pääse takaisin siitä valtakunnasta, jonne olin teidät lähettämässä."
"Totta kyllä, mutta teidän olisi lähetettävä minut sinne ensin; eikä se ole aivan helppoa."
"Siihen tarvittiin vain suupalanen tuollaisesta leivoksesta."
"Oletteko ihan varma siitä?"
"Koettakaa."
"Yksi asia on varma, veikkonen: teissä ei ole vielä sitä ainesta, josta suuret seikkailijat ovat tehtyjä; ja epäilen, saatteko sitä konsanaan, kun ajattelen millaisia ansoja minulle virittelette. Koetelkaahan, veikkonen. Minä puolestani olen tyrmistymätön ja nujertumaton."
Sernine palasi tuolilleen.
"Lopettakaamme ateriamme. Mutta kun minun tekee mieleni todistaa väittämäni ominaisuudet ja kun en toiselta puolen tahdo loukata kokkinne tunteita, niin antakaahan minulle tuo leivoslautasellinen."
Hän otti yhden leivoksen, mursi sen kahtia ja ojensi toisen puolikkaan paroonille: