Parooni ei ollut aikainen nousija. Kello löi ulkona yhdeksän, kun hän astui lattialle ja soitti palvelijaansa.
Hän luki tämän tuomat kirjeet, loiski kylpyammeessaan, pukeutui sanaakaan virkkamatta ja istuutui pöytänsä ääreen kirjottamaan, sill'aikaa kun Dominique huolellisesti ripusti edellisen päivän vaatekappaleet komeroon ja Sernine nyrkit valmiina kyseli itseltään:
"Saas nähdä, pitääkö minun antaa oikoinen iskuni hra Dominiquen polttopisteeseen!"
Kello kymmeneltä oli parooni valmis.
"Jätä minut", hän sanoi palvelijalle. "Tahdon käyttää puhelinta."
Hän sulki oven itse, kuin ei olisi luottanut keneenkään, palasi pöydän ääreen ja otti puhetorven käteensä:
"Halloo!… Yhdistäkää Garchesiin, mademoiselle, olkaa hyvä… Hyvä on, minä odotan kunnes soitatte."
Hän istuutui.
Puhelin soi.
"Halloo!" vastasi Altenheim. "Onko Garchesissa?… On, oikein on.
Antakaa minulle numero 38, mademoiselle, olkaa hyvä."