"Mutta mistä tiedätte?… Mikä aihe…?"
"Se on minun salaisuuteni. Voin sanoa teille ainoastaan, että paljastuksesta tulee — miten sanoisin? — hälyä herättävä. Oletteko valmiita?"
"Olemme."
"Automobilini on Madeleinen takana. Yhtykää minuun siellä."
Garchesissa Sernine lähetti pois automobilin, ja he kävelivät polulle, joka johti Genevièven koululle. Siellä hän pysähtyi:
"Kuulkaa minua, pojat. Tämä on mitä tärkeintä. Te soitatte Lepolan ovikelloa. Onhan teillä poliisitarkastajina oikeus päästä sisälle? Sitte menette Pavillon Hortenseen, siihen rakennukseen, joka on tyhjillään. Siellä juoksette alas pohjakertaan ja löydätte vanhan luukun; sitä teidän tarvitsee vain nostaa, nähdäksenne äskettäin keksimäni tunnelin aukon, joka johtaa suoraan Villa des Glycinesiin. Tällä keinoin Gertrude ja parooni Altenheim tapailivat toisiaan. Ja tätä tietä kulki hra Lenormand, ainoastaan joutuakseen vihamiestensä käsiin."
"Niinkö luulette, isäntä?"
"Niin luulen. Ja nyt on asiana tämä: teidän tulee ottaa selko siitä, että tunneli on samassa kunnossa kuin minun viime yönä jättäessäni sen; että sitä sulkevat kaksi ovea ovat auki; ja että eräässä kuopassa toisen oven lähellä on mustaan vaatekaistaleeseen kiedottu mytty, jonka itse panin sinne."
"Avaammeko mytyn?"
"Se ei ole tarpeellista. Siinä on toinen vaatekerta. Menkää, älkääkä näyttäytykö enempää kuin voitte välttää. Minä odotan teitä."