Kymmenen minuutin kuluttua he palasivat.
"Molemmat ovet ovat auki", ilmotti toinen Doudeville.
"Entä mustakankainen mytty?"
"Se on paikoillaan toisen oven lähellä."
"Mainiota! Kello on viittä vailla puoli kaksi. Weber saapuu pian uroinensa. He ottavat vartioidakseen huvilaa. He piirittävät sen heti kun Altenheim on tullut. Olen järjestänyt Weberin kanssa, että minä soitan ovikelloa; ovi avataan, ja minä astun jalkani linnotukseen. Kerran sinne päästyäni on minulla oma suunnitelmani. Hei, aavistelenpa, että saamme nähdä jotakin hauskaa."
Ja heistä erottuaan käveli Sernine pitkin polkua koululle, puhellen itsekseen:
"Enteet ovat hyvät. Taistelu tapahtuu minun valitsemallani alueella. Minun on täytymys voittaa. Tulen suoriutuneeksi kahdesta vastustajastani ja jään yksikseni hoitelemaan Kesselbachin juttua… yksikseni, kädessäni kaksi vankkaa valttikorttia: Pierre Leduc ja Steinweg… lisänä vielä tämä lapsi… Yksi on vain pulma: mitä hautoo Altenheim? Ilmeisesti on hänellä oma hyökkäyssuunnitelmansa. Miltä taholta aikoo hän ahdistaa minua? Se on hiukan kiusallista. Onko hän voinut paljastaa minut poliisiviranomaisille?"
Hän asteli koulun pienen kisakentän poikki. Oppilaat olivat tunneillaan. Hän koputti ovelle.
"Ai, sinäkö siellä?" sanoi madame Ernemont, avatessaan oven. "Jätit siis Genevièven Parisiin?"
"Sen tehdäkseni olisi Genevièven pitänyt olla Parisissa", vastasi toinen.