"Geneviève?"
"Niin. Eikö hän ole käynyt?"
"Ei, ei useampaan päivään…"
"Mutta hänen pitäisi tulla, vai mitä?"
"Luuletteko niin?"
"Olen siitä varma. Missä luulette hänen olevan? Voitteko muistaa?"
"Minun on turha yrittääkään. Vakuutan teille, että Geneviève ja minä
emme ole mitään sopineet tapaamisestamme." Ja äkkiä säikähtyen:
"Mutta ettehän vain ole huolissanne? Onko mitään tapahtunut
Genevièvelle?"
"Ei, ei mitään."
Hän oli jo lähtenyt huoneesta. Hänen mieleensä oli juolahtanut aatos. Entä jos Altenheim ei olisikaan Villa des Glycinesissä? Entä jos kohtaus olisi siirretty toiseen hetkeen!
"Minun täytyy tavata se roisto", sanoi hän itsekseen. "Täytyy kaikin mokomin."