Ja hän juoksi edelleen sekaannuksissaan, välinpitämättömänä kaikesta.
Mutta kojun edustalla hän heti saavutti tyyneytensä. Hän oli
vilahdukselta nähnyt etsivän osaston apulaispäällikön puutarhassa
Doudevillen veljeksien kanssa puhelemassa.
Jos hän olisi hallinnut tavallista terävää havaintokykyänsä, niin olisi hän huomannut Weberin hänen lähestyessänsä hiukan hätkähtävän. Mutta hän ei nähnyt mitään.
"Hra Weber kaiketi?" hän kysyi.
"Niin… kenen kanssa on minulla kunnia…"
"Ruhtinas Serninen."
"Ah, kovin hauskaa! Hra poliisiprefekti on minulle maininnut teidän tärkeästä avustuksestanne, monsieur."
"Se avustus ei ole täydellinen ennen kuin olen luovuttanut teille konnat."
"Se piankin tapahtuu. Toinen pahantekijä on luullakseni juuri mennyt sisälle: vanttera mustaverinen mies."
"Niin, se oli parooni Altenheim. Ovatko miehenne täällä, hra Weber?"
"Ovat, piilotettuina tien varteen, kahdensadan metrin päähän tästä."