"Missä?"
"No, ruhtinas, luuletteko että minä olisin kyllin typerä, kertoakseni teille salaisuuden, jolla pidättelen teitä? Te rakastatte tuota tyttöä!"
"Suu kiinni!" karjaisi Sernine vimmastuneena. "Minä kiellän teitä…"
"No kaikkea! Onko siitä mitään häpeiltävää? Minä rakastan häntä itsekin ja olen pannut vaaraan…"
He silmäilivät toinen toistansa pitkän tovin, kumpainenkin etsien vastustajansa heikkoa kohtaa. Viimein lausui Sernine, painostaen sanojansa:
"Kuulkaahan. Muistatte minulle tekemänne kumppanuustarjouksen? Kesselbachin jutun piti olla meidän kahden hallussa… meidän piti toimia yhdessä, jakaa voitto… Minä kieltäysin… Tänään suostun…"
"Myöhäistä."
"Malttakaa! Minä suostun enempäänkin: minä luovun koko yrityksestä… Minä en enää ota siihen osaa. Te saatte sen kokonaan. Vielä autankin teitä, jos tulee tarvis."
"Mikä on ehtona?"
"Sanokaa minulle, missä Geneviève on."