Huomaamattomin liikahduksin oli Altenheimin onnistunut siirtää omaa asemaansa ja hän koetti reutoa vastustajaansa perässään. Mutta Sernine oli kietaissut jalkansa paroonin jalkojen ympäri ja koetti samalla vähin erin irrottaa toista kättään.
Heidän yläpuolellaan jymähtelivät voimakkaat iskut kuin muurinmurtajan työntäykset…
"Minulla on viisi minuuttia aikaa", ajatteli Sernine. "Yhdessä minuutissa täytyy tämän miekkosen…" Sitten ääneensä puhuen: "Pidä varasi, veikkonen! Seiso tukevana!"
Hän puristi molemmat polvensa uskomattomalla voimalla yhteen. Parooni ulvahti, reisi niveleestään nyrjähtäneenä! Sitte Sernine, käyttäen hyväkseen vastustajansa tuskaa, tempaisi rajusti oikean käsivartensa irti ja tarttui häntä kurkkuun:
"Sepä mainiota!… Ei, ei kannata sinun hapuilla puukkoasi… jos sen teet, niin väännän niskasi nurin!"
Puhuessaan hän otti taskustaan hyvin ohuen punotun langan ja kiinnitti toisella kädellään erinomaisen kätevästi hänen ranteensa. Parooni muuten olikin jo tukehtumaisillaan eikä tehnyt vähintäkään vastarintaa. Muutamin tarkoin liikkein Sernine siteli hänet lujasti:
"Tepä käyttäydyttekin koreasti! Oivallista! Kas tässä, minulla on vyyhti messinkilankaa, joka täydentää pikku työni… Ranteet ensin… Nyt nilkat… Istu ja pala, näytättepä perin sievästi kapaloidulta!"
Parooni oli vähitellen tointunut. Hän henkäisi:
"Jos luovutatte minut, niin Geneviève kuolee."
"Todellakin?… Ja miten?"