"Oletteko teljennyt hänet jonnekin? Minne? Vastatkaa…"
Rinta valtaisesti kohoillen, katse mitä tiukimmaksi terittyneenä,
Altenheim viittasi huoneen nurkassa olevaan kaappiin:
"Tuolla… tuolla…" hän änkytti.
Weber avasi kaapin oven. Eräällä hyllyllä oli mustaan vaatekaistaleeseen kiedottu mytty. Hän kääri sen auki ja löysi hatun, pienen laatikon, muutamia vaatekappaleita… Hän hätkähti. Hän oli tuntenut Lenormandin oliivinvihreän hännystakin.
"Voi niitä konnia!" hän huudahti. "Ne ovat hänet murhanneet!"
"Ei", kielsi Altenheim päätänsä pudistaen.
"Sitte…"
"Hän se… hän…"
"Mitä tarkotatte 'hänellä'?… Surmasiko Lupin päällikön?"
"Ei…"