"Niin luulen. On vain yksi 'mutta': hra Steinweg kieltäytyy ilmaisemasta mitään, paitsi teidän läsnäollessanne."
"No jopa nyt jotakin! Sepä kummallista! Herättääkö Arsène Lupin hänessä niin suurta kiintymystä ja arvostusta?"
"Ei Arsène Lupin, vaan ruhtinas Sernine, jonka hän sanoo pelastaneen hänen henkensä, ja hra Lenormand, jonka keralla hän sanoo alottaneensa erään puhelun…"
"Siihen aikaan kun olin etsivän osaston päällikkönä", keskeytti
Lupin. "Myönnätte siis…"
"Hra Steinweg", sanoi tutkintotuomari, "tunnetteko hänet hra
Lenormandiksi?"
"En, mutta minä tiedän, että Arsène Lupin ja hän ovat sama."
"Suostutte siis puhumaan?"
"Kyllä… mutta… me emme ole yksinämme."
"Mitä tarkotatte? Täällä on vain kirjurini… ja vartija…"
"Hra tutkintotuomari, salaisuus, jonka aijon ilmaista, on niin tärkeä, että te olisitte itsekin pahoillanne…"