"Minä arvasin sen."
"Mutta oliko teillä muita tiedon aineksia kuin sanomalehdissä julkaistut?"
"Ei, ei mitään."
"Haa!" virkahti vieras itsekseen. "Se on kummallista, kummallista!…" Ja Lupinille: "Olette varma siitä, että oletuksenne on oikea?"
"Ei se ole oletus; se on tosiseikka."
"Sen parempi", jupisi vieras. "Ei tule rauhaa ennenkuin nuo paperit lakkaavat olemasta."
Ja asettuen Lupinin eteen:
"Paljonko papereista? Paljonko pyydätte salaisuuden ilmaisemisesta?"
Hän odotti Lupinin mainitsevan jonkun summan. Hän esitti sellaisen itse:
"Viisikymmentätuhatta?… Satatuhatta?…"