"Missä hän asuu?"
"Hän asuu täällä, näiden rakennusten päässä. Vanhalla iso-isällä, oli tapana olla linnassa kävijäin oppaana siihen aikaan kun yleisöllä vielä oli pääsy tänne. Pikku Isilda on siitä asti asustanut raunioissa. Hänen annettiin säälistä jäädä. Hän on vähäjärkinen raukka, tuskin puhekykyinen ja tietämätön sanoistaan."
"Onko hän aina ollut sellainen?"
"Ei nähtävästi. Hänen järkensä alkoi himmentyä kymmenkunnan vuoden ijässä."
"Surunko johdosta, vai säikähdyksen ehkä?"
"Ei ole ollut mitään suoranaista syytä, kuulemma. Isä oli juoppo ja äiti teki hulluuden kohtauksessa itsemurhan."
Lupin mietiskeli ja sanoi:
"Haluaisin tavata hänet."
Kreivi hymyili omituisesti:
"Tavata hänet saatte kaikin mokomin."