"Ja millaisia ääniä kuulitte?"
"Äänekkäitä lauseen katkelmia. Mies…"
"Kutsukaa häntä nimeltänsä, Arsène Lupiniksi."
"Arsène Lupin nähtävästi käytti puhelinta."
"Oivallista! Me otamme tutkittavaksi sen henkilön, jolla on hotellin ulkolinja hoidettavanaan. Ja kuulitteko hänenkin jälkeenpäin poistuvan?"
"Hän tuli katsomaan olimmeko vielä siteissä, ja neljännestuntia myöhemmin hän läksi pois, sulkien eteisen oven perässään."
"Niin, heti kun oli rikoksensa tehnyt. Hyvä… Hyvä… Kaikki sopii kohdalleen… Ja sen jälkeen?…"
"Sen jälkeen emme kuulleet enempää… yö kului… minä vaivuin uupuneena uneen… Edwards samaten… ja vasta tänä aamuna…"
"Niin, minä tiedän… No niin, alku ei ole huono… kaikki sopii kohdalleen…"
Ja luetellen tutkimuksensa eri asteita äänellä sellaisella kuin olisi huomautellut noin monia rikollisesta saavutettuja voittoja, hän mutisi miettivästi: