Sotamiehiä astui sisään ja ulos, heidän käytettävikseen asetettuina.
"Kahvia", pyysi Lupin.
Hänelle tuotiin kahvia.
"Onpa se kehnoa!" nurkui hän.
Hän sytytti toisen sikaarin eikä enää hiiskunut mitään.
Kului kymmenen minuttia. Hän pysyi liikkumattomana ja ääneti.
Äkkiä Waldemar hypähti jalkeille ja sanoi kärtyisesti Lupinille:
"Hoi, siinä! Ylös!"
Lupin viheltää hymisi parhaillaan. Hän ei ollut tietääkseenkään.
"Seisaallenne, sanon!"