"Minä vakuutan sen, hyvä kreivi; se on hintakysymys, eikä hinnalla ole mitään väliä hänelle! Jos hän haluaisi, niin olen varma siitä, että te itsekin…"
Keisari ei kuunnellut puhetta, ollen omiin aatoksiinsa vaipuneena. Hän asteli edes takaisin lattialla, ja viittasi sitte eräälle käytävässä seisovista upseereista:
"Automobilini… Ja käskekää väkeni valmistautua… Me lähdemme."
Hän pysähtyi, silmäili Lupinia tovin ja jatkoi kreivin luokse astuen:
"Tekin, Waldemar, lähtekää… suoraan Parisiin, pysähtymättä…"
Lupin heristi korviansa. Hän kuuli Waldemarin vastaavan:
"Haluaisin saada kymmenkunta vartijaa lisää… Tuon paholaisen kanssa miehekseen!…"
"Saatte kernaasti. Ja pitäkää silmänne auki. Teidän täytyy yöksi saapua perille."
Lupin polki jalkaansa rajusti lattiaan:
"Ei, ei, Sire! Ei, ei, ei! Se ei käy päinsä! Sen vannon! Ei, ei, ei mitenkään!"