Dolores kohottausi hyvin kiihtyneesti:
"Oi, te olette…"
"Niin."
Toinen sopersi:
"Todellako?… Tekö siinä?… En tunne teitä samaksi."
"Ette tunne minua ruhtinas Paul Sernineksi?"
"En… kaikki on erilaista… otsa… silmät… Eivätkä tuollaiseksi…"
"Tällaiseksi sanomalehdet kuvanneet Santén vankia", täydensi vieras hymyillen. "Ja kuitenkin minä se olen."
Seurasi pitkällinen vaitiolo, joll'aikaa he olivat hämillään ja rauhattomina.
Viimein kysyi vieras: