"No… entä sitten?"
"Entä sitten? Ollen kumppanuksia…"
"Kumppanuksia?"
"Niinpä tietenkin, koska rahani teille kelpasivat! Me työskentelemme nyt yhdessä, veikkonen; yhdessä me viemme naisen ja hänen jalokivensä."
Välikauppias irvisti:
"Siihen emme teitä tarvitse."
"Tarvitsettepa hyvinkin, veikkonen."
"Miksi?"
"Syystä ettei tiedossanne ole jalokivien kätköpaikkaa, mutta minä sen tiedän."
"Me etsimme sen."