Hän laski pinkat pöydälle, konnien ulottuville.
Välikauppias karjui:
"Pötyä! Hän yrittää voittaa aikaa. Ampukaa hänet!"
Hän kohotti kätensä. Hänen kumppaninsa pidättivät hänet.
Ja Lupin jatkoi:
"Tietysti tämän ei tarvitse vaikuttaa taistelusuunnitelmaanne. Te tulitte tänne ensinnäkin sieppaamaan rouva Kesselbachin ja toiseksi ottamaan haltuunne hänen jalokivensä. Kaukana olkoon minusta teidän kiitettäviin aikomuksiinne sekaantuminen!"
"Kuulkaahan, mihin tähtäättekään?" murisi Välikauppias, väkisinkin kuunnellen.
"Ahaa, Välikauppias, minä alan herättää mielenkiintoanne, vai mitä?… Tulkaa sisälle, veikkonen… Tulkaa sisälle kaikki… Siellä porrassiltamalla on vetoa… eikä tuollaisten riuskojen poikien sovi antautua vilustumisen vaaraan… Mitä, pelkäilläänkö? Minähän olen ypö yksinäni!… Hei, reipastautukaa, miekkoset!"
He astuivat sisälle ihmeissään ja epäluuloisina.
"Sulkekaa ovi, Välikauppias… meillä on sitte mukavampaa. Kiitos, ukkoseni. Hei, näenpä setelit kadonneiksi. Olemme siis päässeet sopimukseen. Kuinka helppoa onkaan kelpo miesten tulla toimeen keskenään!"