"Ei, hän on täällä."
Lupin veti hetkiseksi syrjään kaihtimen syrjimmäisen sälepinnan, paljastaen näkyviin äsken sohvalle kasaamansa läjän pukuja ja peitteitä:
"Hän on tuossa, pyörtyneenä. Mutta minä en luovuta häntä ennen kuin olemme jakaneet."
"Kuitenkin…"
"Voitte hyväksyä tai hyljätä. Minulle on yhdentekevää, olenko yksinänikin. Te tiedätte, mihin minä kelpaan. Tehkää siis miten mielitte…"
Miehet neuvottelivat keskenään, ja Välikauppias sanoi:
"Missä on mainitsemanne kätköpaikka?"
"Tulisijan alla. Mutta kun emme tunne salaisuutta, niin täytyy ensin nostaa paikoiltaan koko marmorinen liesi päätykuvastiminensa päivinensä, yhtenä möhkäleenä kaiketikin. Se ei ole keveä tehtävä."
"Pyh, me olemme riuskeita miehiä kaikki! Malttakaahan, niin näette.
Viidessä minuutissa…"
Hän antoi käskyn, ja hänen kumppaninsa kävivät heti työhön käsiksi ihailtavan rivakasti ja yksituumaisesti. Kaksi heistä, tuoleilla seisten, yritti nostaa kuvastinta. Neljä muuta kävi kohottamaan itse tulisijaa. Välikauppias oli polvillaan ja piti liettä silmällä, jaellen käskyjään: