Muutamassa minuutissa hän kopeloitsi vangin taskut, sai käsiinsä hänen lompakkonsa, tempasi kirjotuspöydän laatikoista paperit esille, paiskasi ne pöydälle ja tutki ne. Hän huudahti riemusta: läjässä oli kirjetukku, se kuuluisa kirjetukku, jonka hän oli luvannut toimittaa keisarille.
Hän pani paperit takaisin paikoilleen ja meni ikkunan ääreen:
"Kaikki on valmista, Weber! Voitte tulla sisälle! Kesselbachin murhaajan löydätte vuoteeltaan, valmiiksi köytettynä… Hyvästi, Weber!"
Ja kiitäen alas portaita livahti Lupin vaunuvajaan ja palasi Dolores
Kesselbachin luo, Weberin murtautuessa huvilaan.
Yksinään oli hän vanginnut Altenheimin seitsemän kumppania.
Ja hän oli luovuttanut oikeuden käsiin joukkueen salaperäisen johtajan, katalan hirviön, Louis de Malreichin.
* * * * *
Tilavalla puisella ulokkeella istui pöydän ääressä kirjotellen nuori mies.
Jonkun ajan kuluttua hän otti paperiarkkinsa käteensä ja luki ääneensä:
Päivämme painuu nopeaan — aalloilla lastu irrallaan — lähemmä häämyn usmarantaa, perille vasta kalma kantaa.