"Oih", huudahti hän, "minäkin jo menetän järkeni! Ei, minun täytyy toimia… tuomio pannaan täytäntöön huomenna… huomenna aamun sarastaessa."
Hän katsoi kelloansa:
"Kello on kymmenen… Minä ennätän Pariisiin ehtoopäivällä… ja minä estän… Mutta miten? Kuinka voin todistaa hänen viattomuutensa… ehkäistä mestauksen? Haa, eipä huolta! Kyllä jonkun keinon keksin. Nimeni ei suotta ole Lupin!… Eteenpäin!…"
Hän porhalsi taas juoksuun, riensi linnaan ja huuteli:
"Pierre! Pierre!… Onko kukaan nähnyt hra Pierre Leducia… Ahaa, siinäpä olettekin!… Kuulkaahan…"
Hän vei Pierre Leducin syrjään ja nytkäytteli käskevinä lauseina:
"Kuulkaa, Dolores ei ole täällä… Niin, hänet kutsuttiin kiireelliselle asialle… hän läksi viime yönä minun automobilillani… Minäkin lähden… Älkää keskeyttäkö, ei sanaakaan!… Menetetty silmänräpäyskin tuottaa korvaamatonta vahinkoa… Lähettäkää te pois kaikki palvelijat, ilman mitään selityksiä. Tässä on rahaa. Puolen tunnin kuluttua tulee linnan olla tyhjillään. Älkääkä antako kenenkään tulla tänne ennen kuin minä palaan. Tekään ette saa tulla… Ottakaa avain mukananne… Odotelkaa minua kauppalassa…"
Ja taaskin ryntäsi hän tiehensä.
Viittä minuuttia myöhemmin hän saavutti Octaven. Hän hyppäsi voimavaunuihin:
"Pariisiin!"