"Tunnettehan minut, vai mitä? Minä olen Lupin. Tämä paikkanne on minun hankkimani; sievä vanhuutenne turva, eikö olekin? Mutta teidän täytyy heti toimittaa minulle pääsy sisälle. Kas tuossa, esittäkää nimeni. Siinä kaikki mitä teiltä pyydän. Pääministeri kiittää teitä, siitä saatte olla varma… ja samoin teen minä… Mutta kiirehtikää, hupelo! Valenglay odottaa minua…"
Kymmentä sekuntia myöhemmin Valenglay itse pisti päänsä ovesta ja sanoi:
"Osottakaa ruhtinas sisälle."
Lupin ryntäsi huoneeseen, paiskasi oven kiinni jälkeensä ja läähätti, keskeyttäen pääministerin:
"Ei, ei mitään kaavamaisia puheenparsia, te ette voi vangituttaa minua… se syöksisi teidät tuhoon ja olisi keisarille tukalaa… Ei, siitä ei ole kysymys. Kuulkaa. Malreich on viaton… Olen saanut ilmi oikean syyllisen… Se on Dolores Kesselbach. Hän on kuollut. Hänen ruumiinsa äärestä tulen. Minulla on epäämättömiä todistuksia. Ei ole epäilemisen mahdollisuuttakaan. Hän se…"
Hän pysähtyi. Valenglay ei näyttänyt käsittävän.
"Mutta kuulkaahan, hra presidentti, meidän täytyy pelastaa Malreich… Ajatelkaahan… oikeudellinen virhe!… Syytön mies mestattuna!… Antakaa määräyksenne… sanokaa saaneenne uusia tietoja… mitä hyvänsä… mutta pian, aikaa ei ole menetettävänä…"
Valenglay silmäili häntä tarkkaavasti, astui sitte pöydän ääreen, otti sanomalehden ja ojensi sen hänelle, sormellaan osottaen erääseen kohtaan.
Lupin vilkasi otsikkoon ja luki:
'Hirviön mestaus.