Louis de Malreich kärsi kuolemanrangaistuksensa tänä aamuna…'
Hän ei lukenut enempää. Tyrmistyneenä, musertuneena hän epätoivosta voihkaisten vaipui pääministerin tuolille…
Kuinka kauvan hän oli tuupertuneena, sitä hän ei tiennyt.
Tointuessaan hän tunsi syvää hiljaisuutta ja tajusi sitte Valenglayn
kumartuvan hänen ylitseen ja pirskottelevan vettä hänen otsalleen.
Hän muisti ennen kaikkea pääministerin hillityn kuiskailun:
"Kuulkaa… ettehän hiisku tästä sanaakaan? Viaton ehkä kylläkin, sitä en kiellä… Mutta mitä hyötyä olisi paljastuksista, häväistysjutuista? Oikeudenkäyttöerehdyksellä voi olla vakavia seurauksia. Kannattaako paljastus?… Kunnian palauttamiseksi? Mitä varten? Häntä ei edes tuomittu omalla nimellään. Malreichin nimi se on joutunut yleisön kirottavaksi… todellisen syyllisen nimi, kuten nyt olette saanut selville… Siis…" Ja lykkien Lupinia hiljalleen ovea kohti hän sanoi: "Siis menkää… Menkää sinne takaisin… Toimittakaa ruumis pois näkyvistä… Älkääkä jättäkö ainoatakaan merkkiä koko asiasta; häivytättehän kaiken?… Voin luottaa teihin, niinhän?"
Ja Lupin lähti takaisin. Hän lähti kuin kone, syystä että häntä oli pyydetty ja hänen oma tahtonsa oli lamautunut.
Hän odotti tuntikausia rautatieasemalla. Koneellisesti söi hän päivällisensä, osti piletin ja asettui erääseen vaunun-osastoon.
Hän nukkui huonosti. Hänen aivojansa kuumotti tuskaisten unennäköjen ja puoleksi valveutuneiden väliaikojen ahdistuksessa, jolloin hän yritteli selvitellä, minkätähden Malreich ei ollut puolustautunut:
"Hän oli mielipuoli… varmasti… puolittain mielipuoli… Hän oli tietysti aikaisemmin tuntenut Doloresin… ja tämä myrkytti hänen elämänsä… tuskaannutti hänet järjiltään… Hänestä sen vuoksi tuntui kuolema yhdentekevältä… Miksi puolustautua?" Ja hän hoki sitkeästi: "Hän oli mielisairas… Massier oli epäilemättä mielisairas. Sitä paitsi, kaikki nuo Massierit… vähäjärkinen suku…"
Hän houri, heikontuneissa aivoissaan sekottaen nimet.
Mutta hänen astuessaan Bruggenin asemalla aamun viileään, kosteaan ilmaan elpyi hänen tajuntansa. Asiat kuvastuivat äkkiä toiselta kannalta. Ja hän huudahti: