Keisari tyrmistyi. Hän katseli Lupinia, katseli kirjeitä, sitte taas
Lupinia ja pisti kimpun taskuunsa, sisältöä tutkimatta.
Tämä mies saattoi hänet taaskin ymmälle. Mikä olikaan miehiänsä tämä konna, joka noin pelottavan aseen saatuansa luovutti sen tällä tavoin, jalomielisesti, ehtoja tekemättä? Hänen olisi ollut mukavinta pitää kirjeet ja käyttää niitä mielensä mukaan! Ei, hän oli antanut lupauksensa ja piti sanansa.
Ja keisari ajatteli tämän miehen kaikkia hämmästyttäviä vaiheita:
"Sanomalehdet julistivat teidät kuolleeksi."
"Niin tekivät, Sire. Todellisuudessa olenkin kuollut. Ja maani viranomaiset, iloissaan siitä että pääsivät minusta eroon, ovat haudanneet ruumiini tuntemattomiksi hiiltyneet jäännökset."
"Olette siis vapaa?"
"Kuten olen aina ollut."
"Teitä ei siis mikään kiinnitä mihinkään?"
"Ei mikään, Sire."
"Siinä tapauksessa…"