Hän nosti toisenkin jalkansa kaiteen yli, katseli alas syvyydessä siintävään tyyneen merenpintaan ja lausui päänsä kohottaen:
"Hyvästi, kuolematon ja kolminkertaisesti siunattu luonto! Moriturus te salutat! Hyvästi, kaikki mikä on kaunista maan päällä! Hyvästi, elämä!"
Hän viskeli lentosuukkosia avaruuteen, taivaalle, auringolle…
Sitte, kätensä yhteen liittäen, hän hyppäisi tyhjyyteen.
* * * * *
Algierissa. Muukalaislegionan kasarmissa. Muuan adjutantti istui ahtaassa, matalakattoisessa huoneessa tupakoiden ja sanomalehteä lukien.
Hänen lähellään, pihalle avautuvan ikkunan vieressä, rääkkäsi kaksi kookasta aliluutnanttia saksalaisilla sananparsilla höystettyä ranskankieltä.
Ovi avautui. Joku astui sisälle. Hän oli keskikokoinen, aistikkaasti puettu hentorakenteinen mies.
Adjutantti nousi, tuijotti tunkeutujaan vihaisesti ja murisi:
"Mitä hittoa päivystäjä tekee?… Ja te, hyvä herra, mitä te tahdotte?"
"Palvelukseen."