"Olin, joka päivä."
"Ette ollut lomalla tiistaina ehtoopäivällä?"
"En, monsieur."
"Entäs te, Auguste?" ensimäiseen sanansaattajaan kääntyen.
"En minäkään, monsieur."
"Olitpahan", tokaisi toinen. "Etkö muista, Auguste? Olit kaupungilla kaiken päivää."
"Se riittää. Saatte mennä", sanoi Lenormand.
Toisen sanansaattajan mentyä syntyi vaitiolo. Valenglay ei enää naureskellut, vaan kävi äkkiä tarkkaavaiseksi ja odotti, mitä etsivän osaston päällikkö edelleen puhuisi.
Lenormand astui jälleen Augusten eteen ja puheli hänelle säyseästi:
"Näette, ettei tästä ole pelastumisen mahdollisuutta — olette kiikissä. Parasta on pelin hävittyänsä nakata korttinsa pöytään. Mitä teitte tiistaina?"