"En. Minä en ole milloinkaan häntä nähnyt. En tunne häntä."
"Se on lopultakin mahdollista. Mutta millä tavalla asetutte yhteyteen hänen kanssaan?"
Sanansaattaja oli vaiti.
"Oh, tietysti; mehän emme ole vielä sopineet ehdoista. Mitä tahdotte?"
"Vapauteni."
"Älkää puhuko joutavia. Te olette kiikissä, ja teidän on käytävä läpi myllyn, kuten kenen hyvänsä toisenkin, ja te saatte istua aikanne — viisi vuotta, kymmenen vuotta, — se ei kuulu minuun. Ei; ajatelkaa tulevaisuutta ja vanhuuttanne. Vapaalle jalalle päästyänne te ette paljoonkaan kelpaa, ja kuitenkin täytyy teidän elää. Paljonko tahdotte?"
"Viisikymmentätuhatta frangia."
"Oletteko järjiltänne?"
"En ole järjiltäni. Marcon kautta pääsette käsiksi Lupiniin; ja Lupin on hyvästi viidenkymmenentuhannen frangin arvoinen."
"Minä tarjoan teille kymmenen; en penniäkään enempää."