Hän hätkähti ja painoi kasvonsa lasia vasten.
"Oh, tämä on liikaa! Hra päällikkö!"
"Mitä?"
"No, varmasti. Voin vannoa, että se on hän!"
"Puhukaa, hupelo! Mitä näette?"
"Lupinin!"
"Valehtelette!"
Hän vuorostaan ryntäsi ikkunaan. Kadun tuonpuoleista jalkakäytävää pitkin tuli mies. Hän seisahtui apteekin valaistun ikkunan eteen ja meni sisälle.
"Lupin!" kertasi Gourel kiihtyneenä.
He näkivät miehen seisovan myymälässä tuokion. Hän oli levittänyt auki paperisuikaleen, epäilemättä lääkemääräyksen, ja selitteli proviisorille jotakin pitkään ja yksityiskohtaisesti. Sitte hän tuli ulos, poikkesi ajoportista sisälle, astui pikku ovelle, otti taskusta avainkimpun, avasi oven ja katosi.