"Älkäähän hätäilkö… ohjaaja ymmärtää asiansa. Hän ajaa paremmin kuin te."
Don Luis, Weber ja kaksi salapoliisia istuivat autoon, Mazeroux otti paikan ohjaajan vieressä.
"Versaillesin tietä!" huudahti don Luis.
Auto lähti liikkeeseen ja hän jatkoi:
"Ei, kuulkaa, mitä se tyhmyri tekee? Tämä ei ole oikea tie. Mitä tämä tarkoittaa?"
Ainoa vastaus oli nauru. Weber nauroi niin että hyppi. Don Luis nieli kirouksen, teki pelottavan ponnistuksen ja yritti hypätä autosta. Kuusi kättä kietoutui hänen ympärilleen ja piti häntä liikkumattomana. Weber tarttui hänen kurkkuunsa. Salapoliisit pitivät hänen käsivarsistaan. Hänellä ei ollut tilaisuutta painia ahtaassa autossa ja hän tunsi revolverinsuun ohimoillaan.
"Ei mitään tyhmyyksiä", mutisi Weber, "muuten laukaisen päähänne. Vai niin, te ette odottaneet tätä? Tässä on hyvitys Weberille!"
Ja kun Perenna vielä vastusteli, jatkoi hän uhkaavasti:
"Muistakaa, että saatte syyttää itseänne! Nyt lasken kolmeen, yksi, kaksi."
"Mutta mikä on tarkoituksenne?" karjui don Luis.