"En tahdo kehua", sanoi don Luis reippaasti, "mutta joukossa oli naisia, jotka auttoivat minua ja naiset ovat yhtä hyvin Balzacin tiikerittäriä, olentoja, joita ei ole mahdoton hurmata, kesyttää ja opettaa kunnes tulee niiden kanssa hyviksi ystäviksi."
"Niin, niin," mutisi pääministeri, "mutta siihen tarvitaan aikaa."
"Minulla oli marssin aikana koko viikko."
"Ja täydellinen toimintavapaus?"
"Ei, herra presidentti. Silmillä alkaminen riitti. Silmät herättävät mielenkiintoa, osanottoa, uteliaisuutta, hellyyttä, halua oppia tuntemaan lähemmin. Sitten puuttui vain tilaisuus…"
"Ja tilaisuus tarjoutui?"
"Niin, eräänä yönä. Minä olin sidottu tahi ainakin he luulivat minun olevan. Tiesin päällikön lempivaimon olevan yksinään teltassaan aivan lähellä minua. Menin sinne. Lähdin hänen luotaan tunnin kuluttua."
"Ja tiikeritär oli kesytetty?"
"Niin, yhtä perusteellisesti kuin Balzacin: kesytetty ja sokeasti totteleva."
"Mutta niitä oli kai useita?"