Weber katsoi häneen ällistyneenä.
Don Luis jatkoi:
"Niin, lentäneet pois. Ystävämme Saint-Louisin saarelta on hiottu konna. Hän istuu nyt kolmannessa autossa."
Weber tuijotti häneen. Kuka oli tämä mies, joka puhui asioista, jotka oli puhelimitse ilmoitettu poliisin päämajaan kello kolme tänä aamuna?
"Kuka te olette, hyvä herra," huudahti hän.
"Mitä? Ettekö te tunne minua? Mitä sitten hyödyttää sopia kohtauksista ihmisten kanssa? Käyttää koko kykynsä ollakseen täsmällinen ja sitten kysytään: kuka te olette! Kas niin, Weber, tunnustakaa nyt, että tämän te teette vain kiusataksenne minua. Täytyykö teidän välttämättä nähdä minun kasvoni? No niin, katsokaa!"
Hän kohotti naamaria.
"Arsène Lupin!" sähähti salapoliisipäällikkö.
"Palvelukseksenne… jalan, hevosella tahi ilmassa. Sinne aion nyt.
Näkemiin."
Davanne oli valmis. Don Luis nousi koneeseen. Kone alkoi käydä.