"Kas tuossa…"
Sen, mitä he nyt näkivät, olivat kaikki huomanneet melkein samalla hetkellä kun hän sen sanoi. Katosta laskeutui kirje. Se leijaili hitaasti alas kuin tuulen ajelema lehti. Se kosketti hiukan don Luisia ja putosi lattialle pöydän jalkojen väliin.
Don Luis otti ylös paperin, ojensi sen herra Desmalionsille ja sanoi:
"Kas tässä, herra prefekti. Tässä on neljäs kirje, jonka piti tulla yöllä."
IV LUKU
"Vihollinen"
Herra Desmalions silmäili häneen ja hänestä kattoon mitään käsittämättä. Perenna sanoi:
"Oh, tässä ei ole mitään noituutta, ja vaikka kukaan ei ole heittänyt kirjettä ylhäältä eikä katossa löydy pienintäkään reikää, on selitys kuitenkin hyvin yksinkertainen."
"Vai niin, se on siis yksinkertainen?" sanoi herra Desmalions.
"Niin, herra prefekti. Se näyttää melkein pilanpäiten suoritetulta monimutkaiselta noitatempulta. Mutta minä väitän sen olevan hyvin yksinkertaisen… ja samalla hyvin hirveän. Herra Mazeroux, tahdotteko olla hyvä ja vetää verhot syrjään sekä antaa meille niin paljon valoa kuin mahdollista?"