"Pieluksen alta? Mutta kuinka se sinne tuli? Mistä hän sen sai? Kuka antoi sen hänelle?"
"Sitä emme vielä tiedä, herra prefekti?"
Herra Desmalions katsoi don Luisiin. Hippolyte Fauvillen itsemurha ei siis ollut lopettanut tätä rikosten sarjaa! Ei siinä kyllin, että hänen tekojensa tarkoituksena oli antaa Marien kuolla pyövelin käsien kautta, nyt oli hän pakottanut tämän ottamaan vielä myrkkyä. Oliko se mahdollista? Oliko ajateltavissa, että tuon kuolleen miehen kosto vielä jatkuisi samalla koneellisella ja selittämättömällä tavalla? Tahi pikemminkin… eikö pikemminkin ollut olemassa joku toinen salainen tahto, joka salaperäisesti ja rohkeasti jatkoi Hippolyte Fauvillen saatanallista työtä?
* * * * *
Kaksi päivää sen jälkeen tuli toinen huomiotaherättävä uutinen: Gaston Sauveraud oli löydetty kopistaan kuolleena. Hänellä oli ollut rohkeutta kuristaa itsensä lakanalla. Kaikki kokeet palauttaa hänet henkiin olivat turhat.
Hänen vieressään pöydällä oli puolitusinaa sanomalehtileikkeleitä, jotka joku tuntematon käsi oli hänelle toimittanut. Kaikki kertoivat Marie Fauvillen kuolemasta.
V LUKU
Sadanmiljoonan perillinen
Neljäntenä iltana äsken kerrottujen tapahtumien jälkeen soitti melkein kokonaan pitkään viittaan kääriytynyt vanha vuokra-ajuri Perennan ovikelloa ja lähetti don Luisille kirjeen. Hänet osoitettiin heti työhuoneeseen ensimmäisessä kerroksessa. Hän ehti tuskin heittää viittansa ennenkuin ryntäsi don Luisin luo.
"Tällä kertaa on tosi kysymyksessä, isäntä!" huudahti hän. "Nyt ei sovi kuhnailla: laittakaa kuntoon matkalaukkunne ja lähtekää niin pian kuin voitte!"