"Sillä roistolla!"
"Sillä roistolla! Juuri sitä sanaa märehtii Weber lakkaamatta poliisiprefektin ja tutkintotuomarin käytävissä. Te olette roisto ja Florence Levasseur on teidän rikostoverinne. Ja tuskin kukaan uskaltaa vastustaa. Poliisiprefekti? Mitä se hyödyttää, että hän puolustaa teitä, muistuttaa, että te olette kaksi kertaa pelastanut hänen henkensä ja tehnyt poliisille palveluksia, joista hänen oli ennen muita oltava teille kiitollinen? Mitä se hyödyttää, että hän käy pääministerin luona, ja me kaikki tiedämme Valenglayn teitä suojelevan? On muita paitsi poliisiprefekti. Meillä on koko salapoliisiosasto, yleinen syyttäjä esikuntineen, tutkintotuomari, sanomalehdet ja ennen kaikkia yleinen mielipide, joka on tyydytettävä, joka odottaa ja pyytää rikollista. Tämä rikollinen olette joko te itse tahi Florence Levasseur. Tahi oikeammin sanoen, se olette te ja Florence Levasseur."
Ei lihaskaan don Luisin kasvoilla värähtänyt. Mazeroux odotti hetken.
Kun hän ei saanut mitään vastausta, teki hän epätoivoisen eleen.
"Tiedättekö mitä te pakotatte minut tekemään? Pettämään velvollisuuteni. Minä sanon teille, että huomenna te saatte kutsun tutkintotuomarin luo. Kuulustelun jälkeen, huolimatta siitä mitä kysymyksiä teille tehdään ja mitä te vastaatte, teidät vangitaan. Vangitsemismääräys on valmis. Sen ovat teidän vihollisenne saaneet aikaan."
"Peijakas…"
"Eikä siinä kaikki. Weber, joka palaa halusta saada kostaa, on pyytänyt lomaa saadakseen vartioida tästä päivästä alkaen taloanne, niin ettette pääse pakoon kuten Florence Levasseur. Hän on täällä väkineen tunnin kuluttua. Mitä siitä sanotte?"
Vastaamatta ja luopumatta huolettomasta asennostaan antoi don Luis
Mazerouxille merkin.
"Katsokaahan ikkunoiden välisen sohvan alle."
Don Luis näytti vakavalta. Mazeroux totteli vaistomaisesti. Sohvan alla oli matkalaukku.
"Kymmenen minuutin kuluttua, sanottuani palvelijoilleni meneväni vuoteeseen, kannatte te matkalaukkuni rue de Rivoli 143 B:hen, jossa olen herra Lecocqin nimellä vuokrannut itselleni asunnon."