Vahtimestari lähti huoneesta.
Herra Desmalions seisoi paikaltaan liikahtamatta kirjoituspöytänsä edessä. Toisen kerran kohtasi don Luis hänen silmänsä. Mitä oli tapahtunut?
Äkillisellä liikkeellä avasi prefekti kuoren, jota piteli, veti esille kirjeen ja alkoi lukea.
Toiset seurasivat hänen jokaista liikettään, hänen jokaista ilmettään. Täyttyisikö Perennan ennustus? Esittäisikö viides perillinen vaatimuksensa perintöön?
Niin pian kuin herra Desmalions oli lukenut ensimmäiset rivit, katsoi hän ylös ja sanoi puoliääneen don Luisille:
"Olette oikeassa. Eräs perillinen ilmoittautuu."
"Kuka hän on, herra prefekti?"
Herra Desmalions ei vastannut. Hän luki kirjeen loppuun. Luettuaan sen luki hän sen vielä uudelleen tarkkaavaisesti kuin olisi punninnut joka sanaa. Lopuksi luki hän sen ääneen:
'Herra prefekti.
Sattuma on paljastanut minulle erään Rousselin perheen tuntemattoman perillisen. Vasta tänään onnistui minun hankkia perillisen laillistuttamistodistukset ja ennen aavistamattomien esteiden vuoksi olen tilaisuudessa lähettämään teille ne viimeisessä silmänräpäyksessä asianomaisen henkilön mukana. Kunnioittaen salaisuutta, joka ei ole minun, ja naisena haluten pysyä asian ulkopuolella, johon olen vain sattumalta sekaantunut, pyydän teitä, herra prefekti, suomaan minulle anteeksi, etten pane tämän kirjeen alle nimeäni.'