V LUKU
Rautaesirippu
Arsène Lupinin historian kertominen on joskus epäkiitollinen tehtävä syystä, että kaikki hänen seikkailunsa ovat yleisölle osaksi tutut ja ovat aikanaan tulleet monien innokkaiden muistiinpanojen kohteeksi, niin että hänen elämäkertansa kirjoittaja on pakotettu, koettaessaan luoda valoa sellaiseen, joka ei ole tunnettua, tekemään selkoa alusta alkaen ja yksityiskohtaisesti kaikesta siitäkin, joka jo ennestään tiedetään.
Juuri sen vuoksi olen pakotettu vielä kerran puhumaan siitä äärettömästä hälinästä, jonka nämä huomiota herättävät rikokset aiheuttivat Ranskassa, Euroopassa ja koko sivistyneessä maailmassa. Yleisö kuuli itse asiassa puhuttavan yhdellä kertaa neljästä murhasta, sillä Cosmo Morningtonin testamentin yksityiskohdat julkaistiin kaksi päivää sen jälkeen. Ei ollut epäilystäkään, etteikö sama henkilö ollut murhannut Cosmo Morningtonia, päällikkö Vérot'ta, insinööri Fauvillea ja hänen poikaansa. Sama henkilö oli tehnyt nuo kauheat puremat ja näin ollen huolettomuudella, jossa näkyi kohtalon kostava käsi, jättänyt jälkeensä langettavan ja musertavan todistuksen itseään vastaan, todistuksen, joka sai ihmiset vapisemaan ikäänkuin he olisivat vapisseet kauhean todellisuuden edessä, tiikerinhampaiden edessä!
Ja keskellä tätä mieshukkaa, tätä kauhean murhenäytelmän kauheinta hetkeä, sukeltaa pimeydestä ihmeellinen olento. Sankarillinen seikkailija, varustettuna hämmästyttävällä älyllä ja vaistolla, oli muutamassa tunnissa selvittänyt sotkeutuneen vyyhdin, arvannut Cosmo Morningtonin murhan, selittänyt, että päällikkö Vérot on murhattu, ryhtynyt itse johtamaan tutkimusta, luovuttanut oikeuden käsiin sen epäinhimillisen olennon, jonka kauniit valkoiset hampaat sopivat jälkiin niinkuin jalokivi sopii juotokseensa, vastaanottanut miljoonan frangin maksuosoituksen ja näytti nyt olevan suunnattoman omaisuuden oletettu perillinen.
Ja nyt heräsi Arsène Lupin jälleen elämään!
Sillä julkisuus ei antanut viedä niin helposti itseään harhaan, se julisti korkealla äännellä ja ihailtavalla vaistolla, että don Luis Perenna oli Arsène Lupin, jo ennen kuin tarkat tosiasioiden tutkimiset olivat millään tavoin vahvistaneet tätä otaksumaa.
"Mutta hänhän on kuollut!" väittivät epäilijät.
Johon toiset vastasivat:
"Niin, Dolores Kesselbachin ruumis löydettiin erään pienen huvilan savuavien raunioiden alta lähellä Luxemburgin rajaa, samoin kuin erään miehen ruumis, jonka poliisi päätti olevan Arsène Lupinin. Mutta kaikki todistaa, että koko näytelmä oli Lupinin järjestämä, joka määrätyistä syistä halusi tekeytyä kuolleeksi. Ja kaikesta näkyy, että poliisi hyväksyi ja vahvisti otaksuman hänen kuolemastaan vain vapautuakseen alituisesta vastustajastaan. Todistuksena meillä on luottamuksellinen ilmoitus Valenglay'lta, joka oli jo siihen aikaan pääministerinä. Ja sitten on meillä salaperäiset tapahtumat Caprin saarella, jolloin Saksan keisari ollessaan juuri hautautumaisillaan maanvieremän alle pelastui erään erakon avulla, joka saksalaisten tietojen mukaan ei ollut kukaan muu kuin Arsène Lupin."