Siihen vastattiin uudella väitteellä:
"Sangen hyvä, mutta lukekaa senaikuisia sanomalehtiä, kymmenen minuuttia sen jälkeen heittäytyi erakko mereen."
Ja vastaus kuului:
"Niin, mutta ruumista ei koskaan löydetty. Ja me tiedämme sattumalta, että eräs höyrylaiva otti ylös miehen, joka antoi heille merkkejä, ja että tämä höyrylaiva oli matkalla Algeriaan. Muutamia päiviä tämän jälkeen kirjoittautui don Luis Perenna muukalaislegioonaan Sidi-bel-Abbesissa."
Sanomalehtijupakkaa tästä asiasta käytiin luonnollisesti hyvin varovaisesti. Kaikki pelkäsivät Lupinia, sanomalehtimiehet noudattivat jonkunlaista maltillisuutta kirjoituksissaan rajoittuen vertaamaan päivämääriä ja osoittamaan asianhaarojen yhteensattumisia varoen lausumasta ehdottoman varmasti, että Lupin piiloutui Perennan naamarin taa. Mutta muukalaislegioonan sotilaasta ja hänen käytöksestään Marokossa ottivat he täyden korvauksen ja kertoivat ihmeellisiä kuvauksia.
Majuri d'Astrignac oli puhunut. Muut upseerit ja Perennan toverit selittivät, mitä he olivat nähneet. Häntä koskevat lausunnot julkaistiin.
Mediounan luona oli adjutantti, kapteeni Pollex, tuominnut sotilas Perennan neljäksi vuorokaudeksi päävahtiin siitä, että hän iltahuudon jälkeen oli tunkeutunut vahtisotilaiden ohi ulos leiristä vastoin käskyä ja ollut poissa ilman lomalupaa kello kahteentoista asti seuraavaan päivään. Perenna, jatkoi raportti, tuli takaisin mukanaan väijytyksessä kaatuneen kersantin ruumis. Ja raportin syrjässä oli seuraava everstin lisäys:
"Komentava eversti kaksinkertaistuttua sotilas Perennan rangaistuksen, mutta mainitsee hänen nimensä päiväkäskyssä ja onnittelee sekä kiittää häntä."
Ber-Reshidin taistelun jälkeen, kun luutnantti Fardetin osasto pakotettiin vetäytymään takaisin nelisataisen maurilaisjoukon tieltä, pyysi sotilas Perenna lupaa saada suojella peräytymistä ryhtymällä hyökkäykseen.
"Montako miestä tarvitsette, Perenna?"