Mazeroux näytti vähän epäilevältä.
"Ja mitä te luulette?"
"En luule mitään. Minä katselen ympärilleni. Rakennan suunnitelman ensimmäiselle perustalle, joka tarjoutuu, todennäköisen suunnitelman. Ja teen sen johtopäätöksen… sen johtopäätöksen… teen sen johtopäätöksen, Mazeroux, että tämä on kirotun salaperäinen kolo ja tämä talo… vaiti! Kuulkaa!"
Hän työnsi Mazerouxin pimeään soppeen. He olivat kuulleet oven sulkemisesta johtuneen melun.
Askeleet lähestyivät yli pihan. Veräjän lukko kitisi. Joku tuli ulos ja kaasulyhty valaisi hänen kasvonsa.
"Peijakas", mutisi Mazeroux, "se on hän".
"Luulen teidän olevan oikeassa".
"Hän se on, isäntä. Katsokaa mustaa keppiä ja valkoista koukkua. Ja silmälaseja… ja partaa? Minkälainen veitikka olettekaan, isäntä!"
"Rauhoittukaa ja seuratkaamme häntä".
Mies oli mennyt bulevardi Richard-Wallacen yli ja kääntyi bulevardi Maillotille. Hän kulki sangen nopeasti vastatuuleen ja heilutti reippaasti keppiään sekä sytytti sitten savukkeen.