Maillot bulevardin päässä meni hän läpi tullista ja oli nyt sisällä Pariisissa. Ceinture-asema oli aivan vieressä. Hän meni sinne, ja yhä noiden kahden seuraamana, nousi Auteuiliin menevään junaan.
"Tämä on hauskaa", sanoi Mazeroux. "Hän tekee täsmälleen samoin kuin neljätoista päivää sitten. Täällä hänet huomattiin."
Mies meni nyt ohi linnoitusten. Neljännestunnin kuluttua hän oli perillä bulevardi Suchetilla ja melkein heti sen talon luona, jossa herra Fauville ja hänen poikansa olivat tulleet murhatuiksi.
Hän kiipesi ylös linnoituksen muurille vastapäätä taloa ja seisoi siellä muutamia minuutteja liikkumattomana, kasvot taloon käännettyinä. Sitten jatkoi hän matkaansa, meni La Muetteen ja sukelsi Boulognen metsän hämäryyteen.
"Toimeen… ja pelkäämättä!" sanoi don Luis ja kiiruhti käyntiään.
Mazeroux pidätti hänet.
"Mitä te tarkoitatte?"
"Otamme luonnollisesti hänet kiinni. Meitä on kaksi ja suotuisampaa tilaisuutta emme voi toivoa."
"Se on mahdotonta."
"Mahdotonta? Pelkäättekö? No, silloin teen sen yksin."