Mazeroux katseli avenue de Madridille, josta don Luisin piti tulla ja alkoi kummastella, mitä oli tapahtunut, sillä puoli tuntia oli kulunut heidän puhelinkeskustelustaan, eikä Mazeroux keksinyt enää mitään veruketta asian viivyttämiseksi.
"On aika ryhtyä hyökkäykseen", sanoi Weber.
"Taloudenhoitajatar antaa merkkejä ikkunasta, että mies pukeutuu."
"Minkä vuoksi emme sieppaa häntä kun hän tulee ulos?" sanoi Mazeroux.
"Se käy silmänräpäyksessä."
"Mutta jos hän livistää jonkun meille tuntemattoman käytävän kautta ulos?" sanoi varasalapoliisipäällikkö. "Meidän on oltava sellaisen veijarin kanssa varuillamme. Me vangitsemme hänet omassa luolassaan. Se on varmempaa."
"Mutta…"
"Mikä teidän on, Mazeroux?" kysyi Weber vieden hänet syrjään. "Ettekö näe, että väkemme alkaa tulla levottomaksi? He pelkäävät sitä lurjusta. On vain yksi keino, ja se on se, että heidät usutetaan hänen päälleen kuin hän olisi villipeto. Sitä paitsi asian pitää olla selvä kun prefekti tulee."
"Tuleeko hän?"
"Tulee. Hän haluaa nähdä tapauksen omin silmin. Koko juttu herättää hänessä tavatonta mielenkiintoa. Siis eteenpäin! Oletteko valmiina, hyvät ystävät? Nyt menen ja soitan."
Kello kilahti ja taloudenhoitajatar tuli heti avaamaan veräjän selko selälleen.