He tarttuivat hänen molempiin käsivarsiinsa hänen tekemättä vähintäkään vastarintaa ja työnsivät hänet suureen huoneeseen, jossa ei ollut muita huonekaluja kuin kolme tuolia, lepotuoli ja kirjojen peittämä pöytä.
"Kas niin", sanoi Weber. "Älkää liikahtako. Jos teette pienenkään liikkeen, saatte syyttää itseänne."
Mies ei tehnyt mitään huomautuksia. Kahden salapoliisin pitäessä häntä kauluksesta hän näytti tuumivan ikäänkuin ymmärtääkseen syyn salaperäiseen vangitsemiseensa. Hänellä oli älykkäät kasvot, ruskeanpunainen parta ja harmaansiniset silmät, jotka tuon tuostakin saivat kovan ilmeen silmälasien takana. Hänen leveät hartiansa ja väkevä niskansa todistivat suurta ruumiinvoimaa.
"Sidommeko hänen kätensä?" kysyi Mazeroux.
"Odottakaa vähän. Nyt tulee prefekti. Oletteko tutkineet miehen taskut? Onko hänellä aseita?"
"Ei".
"Eikä pientä pulloa, ei mitään epäiltävää?"
"Ei, ei mitään."
Herra Desmalions tuli ja pitäen silmänsä kiinnitettyinä vangin kasvoihin kuunteli vaieten Weberiä ja sai tietää kuinka vangitseminen oli suoritettu.
"Kelpo juttu", sanoi hän. "Tämä oli hyvä kaappaus. Nyt kun meillä on molemmat rikostoverit tallessa, täytyy heidän puhua ja asia saadaan selväksi. Vai niin, hän ei tehnyt vastarintaa?"