Vastaamatta miehen tuumailuihin kysyi poliisiprefekti:
"Teidän todellinen nimenne on siis —?"
"Gaston Sauveraud."
"Miksi siis kutsutte itseänne Hubert Lautieriksi?"
Mies epäröi silmänräpäyksen, joka ei välttänyt niin terävänäköisen miehen huomiota kuin herra Desmalions. Hän horjui sinne tänne, hänen silmänsä kääntyivät syrjään ja hän vastasi:
"Se ei kuulu poliisiin, se koskee vain minua itseäni."
Herra Desmalions hymyili.
"Se on huono puolustus. Annatteko saman vastauksen kun kysyn teiltä minkä vuoksi elätte piiloutuneena, minkä vuoksi jätitte avenue du Roulen, jossa asuitte, antamatta uutta osoitettanne, ja minkä vuoksi otatte vastaan postinne vain kirjaimilla merkittynä?"
"Niin, herra prefekti, ne ovat yksityisasioita, jotka kuuluvat vain minulle. Teillä ei ole mitään oikeutta tehdä minulle näitä kysymyksiä."
"Juuri saman vastauksen saamme aina teidän rikostoveriltanne."