"Minun rikostoveriltani?"
"Niin, rouva Fauvillelta."
"Rouva Fauvillelta!"
Gaston Sauveraud päästi saman huudon, jonka hän oli antanut kuulua kuullessaan insinöörin kuolemasta ja hänen hämmästyksensä näytti vielä voimakkaammalta, sillä se muuttui tuskaksi, joka vääristi hänen kasvonsa tuntemattomiksi.
"Mitä?… Mitä?… Mitä sanotte? Marie!… Ei, sitä te ette tarkoita, se ei ole totta!"
Herra Desmalions katsoi tarpeettomaksi vastata, siksi hullua ja lapsellista oli tämä teeskentely olla muka tietämätön Suchet Boulevardin murhenäytelmästä.
Poissa suunniltaan, tuijottavin silmin mutisi Gaston Sauveraud itsekseen:
"Onko se totta? Onko Marie saman erehdyksen uhrina kuin minäkin? Ne ovat ehkä vanginneet hänet? Hän vankilassa?"
Hän kohotti uhkaavasti nyrkkiin puserretut kätensä kohti tuntemattomia vihollisia, jotka häntä ympäröivät, niille, jotka vainosivat häntä, niille, jotka olivat murhanneet Hippolyte Fauvillen ja luovuttaneet Marie Fauvillen poliisille.
Mazeroux ja ensimmäinen tarkastaja Ancenis tarttuivat karkeasti hänen käsivarsiinsa. Hän teki vastustusliikkeen ikäänkuin olisi tahtonut torjua hyökkäyksen. Mutta se oli vain ohimenevä tunne ja hän vaipui tuolille peittäen kasvot käsiinsä.