"Mutta missä on minun väkeni?"
"Ne ovat kaikki portaissa, sisällä talossa, jonne laukaukset ne houkuttelivat, ne hoitavat haavoittuneita…"
"Sellainen lurjus!" mutisi prefekti. "Hän on hoitanut pelinsä mestarillisesti!"
Gaston Sauveraud näytti todellakin pääsevän pakoon ehjin nahoin.
"Ottakaa hänet kiinni! Ottakaa hänet kiinni!" huusi herra Desmalions.
Kaksi autoa seisoi katukäytävän vieressä, joka siinä kohden oli sangen leveä: prefektin oma ja se, jonka Weber oli hankkinut vangittua varten. Ohjaajat, jotka istuivat paikoillaan, eivät olleet huomanneet taistelua. Mutta he näkivät Caston Sauveraudin tekevän ilmamatkansa ja prefektin kuski, jonka istuimelle useita todistuskappaleita oli asetettu, tempasi ensimmäisen aseen minkä sai, se oli ebenholtsikeppi, ja ryntäsi pelottomasti karkuria vastaan.
"Ottakaa hänet kiinni! Ottakaa hänet kiinni!" huusi herra Desmalions.
He yhtyivät pihan veräjällä. Se ei kestänyt kauan. Sauveraud heittäytyi vastustajansa päälle, tempasi kepin hänen kädestään ja löi sillä häntä kasvoihin, niin että se katkesi. Päästämättä kädestään keppiä syöksyi hän tiehensä kintereillään toinen kuski ja kolme salapoliisia, jotka vihdoinkin olivat tulleet ulos talosta. Hänellä oli kolmenkymmenen metrin etumatka; eräs poliiseista ampui hänen jälkeensä useita laukauksia, mutta tuloksetta.
Kun herra Desmalions ja Weber tulivat alas, tapasivat he Ancenisen
Gaston Sauveraudin vuoteessa toisessa kerroksessa, kasvoiltaan
harmaana. Häntä oli ammuttu päähän ja hän oli kuolemaisillaan.
Muutamia minuutteja sen jälkeen oli hän kuollut.
Mazeroux, jonka haava oli aivan vähäpätöinen, kertoi, kun se oli sidottu, että Sauveraud oli vienyt heidät ullakolle ja oven ulkopuolella pistänyt kätensä vanhaan laukkuun, joka riippui seinällä muutamien kuluneiden alusvaatteiden ja takkien joukossa. Hän veti sieltä revolverin ja ampui tarkastajaan, joka kaatui paikoilleen. Kun Mazeroux kiersi kätensä murhaajan ympärille, vapautti tämä itsensä ja ampui kolme laukausta, joista kolmas sattui komisarion olkapäähän.