"Silloin saamme siitä selon. Ohjaaja ilmoittautuu vapaaehtoisesti, kun hän saa lukea siitä sanomalehdissä."
Weber pudisti päätään.
"Sikäli kuin hän itse ei ole kanssarikollinen, herra prefekti. Sitäpaitsi vaikka me löytäisimmekin auton, täytyy meidän otaksua, että Gaston Sauveraud osaa peittää jälkensä. Me saamme paljon vaivaa."
"Niin", mutisi don Luis, joka oli ollut läsnä alustavassa tutkinnossa ja jäi nyt hetkeksi kahdenkesken Mazerouxin kanssa, "niin me saamme paljon vaivaa, erittäinkin jos te annatte vankienne tuolla tavoin luistaa tiehensä. Mazeroux, mitä minä eilen illalla sanoin? Sellainen lurjus! Mutta hän ei ole yksin, Alexandre. Vakuutan, että hänellä on rikostovereita… ei sataakaan metriä minun asunnostani, ajatelkaa… minun asunnostani!"
Tehtyään Mazerouxille kysymyksiä Sauveraudin käyttäytymisestä ja muista vangitsemisen yksityisseikoista palasi don Luis place du Palais-Bourbonille.
Vaikkakin se osa, jota Gaston Sauveraud oli näytellyt Morningtonin perintöjutussa, ansaitsi kaiken hänen huomionsa, ei neiti Levasseurin käytös silti aiheuttanut hänelle sen pienempää huolta. Hän ei saattanut unohtaa tämän kauhistunutta huudahdusta, hänen keskustellessaan Mazerouxin kanssa, eikä tuota kasvojen pelästynyttä ilmettä. Oli aivan mahdotonta asettaa tätä huudahdusta ja tätä ilmettä yhteyteen minkään muun kuin niiden sanojen kanssa, jotka hän oli Mazerouxille lausunut:
"Mitä! Onko rouva Fauville koettanut tehdä itsemurhan?"
Tämä tosiasia oli varma ja yhteenkuuluvaisuus itsemurhauutisen ja neiti Levasseurin voimakkaan mielenliikutuksen välillä oli aivan liian selvä, jottei Perenna olisi koettanut vetää johtopäätöksiä.
Hän meni suoraan työhuoneeseensa ja tarkasti heti käytävän, joka johti puhelinkomeroon. Käytävään, joka oli noin kuusi jalkaa leveä ja sangen matala, ei johtanut yhtään ovea, vaan oviaukon peitti samettiverho, joka melkein aina oli syrjään vedettynä, niin että työhuoneesta näkyi käytävään. Verhon takana oli nappi, jota tarvitsi vain painaa saadakseen rautaesiripun alas.
Hän painoi nappia pari kolme kertaa, ja hänen kokeensa osoitti aivan selvästi, että koneisto oli kunnossa eikä saattanut toimia ilman ulkoapäin tulevaa vaikutusta. Pitikö hänen siis otaksua, että tyttö oli tahtonut tappaa hänet! Mutta mikä oli siinä tapauksessa syy siihen?