He menivät pitkin käytävää jälleen. Tarjoiluhuoneen, vierestä, sieltä, missä vedenpuhdistaja oli, lähti toinen käytävä, joka päättyi eräälle ovelle. Perenna avasi tämän oven. Se johti niihin huoneisiin, joissa neiti Levasseur asui.
He menivät hänen salonkiinsa. Don Luis sulki kaikki ovet.
"Ja nyt", sanoi hän päättävästi, "on teillä ja minulla pieni tilinteon hetki".
VII LUKU
Shakespearen teokset, 8 osa
Kaksi pientä siipirakennusta, polveutuen samalta vanhalta ajalta kuin itse talokin, oli äärimmäisenä oikealla ja vasemmalla matalasta muurista, joka erotti pihamaan place du Palais-Bourbonista. Nämä siipirakennukset olivat yhteydessä päärakennuksen kanssa ulkorakennusten kautta. Toisella sivulla olivat vaunuhuone, talli ja autovaja sekä portinvartijan tupa, toisella sivulla pesutupa, keittiöosasto ja se pieni siipirakennus, jossa neiti Levasseur asui.
Tämä pieni rakennus muodosti vain yhden asunnon, joka käsitti pimeän eteisen ja suuren, pääasiallisesti salonkina käytetyn huoneen, samalla kun toinen, makuuhuoneeksi kalustettu huone, oli oikeastaan vain alkoovi. Verho peitti vuoteen ja pesulaitteen. Kahden ikkunan kautta oli näköala place du Palais Bourbonille.
Ensimmäisen kerran astui don Luis neiti Levasseurin huoneeseen. Vaikkakin täynnä muita ajatuksia, huomasi hän kuinka hauska se oli. Se oli sangen yksinkertaisesti kalustettu, muutamia vanhoja mahonkituoleja, yksinkertainen empiretyylinen kirjoituspöytä, yhdellä raskaalla jalalla varustettu pyöreä pöytä ja muutamia kirjahyllyjä. Mutta vaaleat liinaiset ikkunaverhot tekivät huoneen iloiseksi. Seinillä riippui jäljennöksiä kuuluisien taiteilijoiden tauluista, aurinkoisia rakennuksia esittäviä piirustuksia, italialaisia huviloita, sisilialaisia temppeleitä…
Tyttö seisoi hänen edessään ja oli jälleen saavuttanut tyyneytensä; hänen kasvonsa olivat saaneet tuon arvoituksellisen ilmeen, jota oli niin vaikea selittää, erittäinkin kun hän nyt tarkoituksella oli ottanut masentuneen ilmeen, joka, sikäli kuin Perenna arvasi, oli aiottu peittämään hänen kiivaasti kuohuvia tunteitaan, joita oli vaikea hallita. Hänen silmissään ei näkynyt pelkoa eikä uhmaa. Näytti todellakin siltä kuin ei hänellä olisi ollut mitään pelättävää selityksien suhteen.
Don Luis oli hetken vaiti. Se oli kummallista ja se suututti häntä, mutta hän oli hämillään tämän naisen edessä, jota vastaan hän mielessään teki niin vakavia syytöksiä. Ja kun hän ei rohjennut pukea niitä sanoiksi, tahi sanoa suoraan, mitä ajatteli, niin hän alkoi: "Te tiedätte, mitä tapahtui talossa tänä aamuna?"