"Mikä sitten?"
"Tämä minua vastaan suunnattu sarja tapahtumia: eilen Echo de Francen kirjoituksen käsikirjoitus; tänä aamuna ensiksi rautaesirippu, joka putosi juuri kun minun piti astua sen alitse, sitten kepin löytäminen, ja nyt myrkytetty juomavesi."
Tyttö nyökkäsi ja mutisi:
"Niin, niin… siinä on joukko tosiasioita…"
"Niin merkityksellinen rivi tosiasioita", sanoi Perenna, "että ne poistavat epäilyksen varjonkin. Olen aivan varma siitä, että juuri minun rohkein ja häikäilemättömin viholliseni hoitaa täällä peliään. Hänen läsnäolonsa on todistettu. Hän on valmis toimimaan millä hetkellä tahansa. Hänen tarkoituksensa on selvä. Tuon nimettömän kirjoituksen ja kepinpuolikkaan kautta hän tahtoi saada minut huonoon valoon ja vangituksi. Rautaesiripun pudottamisella hän tahtoi tappaa minut, tahi ainakin pitää suljettuna sisälle muutaman tunnin. Ja nyt sitten myrkky, salakavala myrkky, joka tappaa hiljaisuudessa… tänään sekoitettiin juomaveteeni myrkkyä, huomenna ehkä ruokaani. Sitten tulee veitsi, revolveri ja nuora, mikä hyvänsä, kunnes minä katoan, sillä sitä he juuri haluavat, päästä minusta. Minä olen vastustaja, minä olen mies, jota he pelkäävät; se mies, joka eräänä päivänä paljastaa salaisuuden ja pistää miljoonat, joita he kärkkyvät, taskuunsa. Minä vartioin Mornington-perintöä. Nyt on minun vuoroni kärsiä. Neljä uhria on jo kuollut. Minusta tulee viides. Niin on Gaston Sauveraud päättänyt, Gaston Sauveraud tahi joku muu, joka hoitaa asioita. Ja rikostoveri on täällä, tässä talossa, kaikkien keskellä, minun vieressäni. Hän pysyttelee takana ja vaanii minua. Hän seuraa jokaista askeltani. Hän elää minun varjossani. Hän odottaa sopivaa tilaisuutta ja paikkaa iskeäkseen. Mutta nyt olen saanut siitä kyllikseni. Minä haluan tietää ja minä saan tietää kuka hän on."
Tyttö oli vetäytynyt hiukan taapäin ja seisoi nojaten pyöreään pöytään. Perenna otti vielä askeleen eteenpäin ja silmät yhä kiinnitettyinä tytön liikkumattomiin kasvoihin, tarkastaen pienintäkin levottomuuden tahi pelon merkkiä, toisti hän vielä kiivaammin:
"Kuka on rikostoveri? Kuka tässä talossa on vannonut ottavansa minulta hengen?"
"En tiedä", sanoi tyttö, "en tiedä… Ehkä se ei ole mikään salajuoni, niinkuin luulette, vaan ainoastaan joukko yhteensattuneita asianhaaroja…"
Perenna tunsi halua sanoa hänelle sillä sievistelemättömällä tavalla, jolla hänen oli tapana puhutella vihollisiaan:
"Te valehtelette, pikku ystävä, te valehtelette. Rikostoveri olette te itse, kaunottareni. Te yksin tunsitte puhelinkeskusteluni Mazerouxin kanssa, te yksin saatoitte mennä auttamaan Gaston Sauveraudia, odottaa häntä autossa ja sopia hänen kanssaan tänne tulosta kepinpuolikkaan kanssa. Te se olette, joka haluatte tappaa minut, jostakin syystä, jota en tunne. Se käsi, joka uhkaa minua pimeydessä, on teidän."