"Mutta… mitä?"
"Kuka peijakas on tuonut sen tänne? Jonkun on täytynyt olla yöllä huoneessa meidän täällä ollessamme. Onko se mahdollista? Olisimmehan sen kuulleet. Se se on, joka tekee minut hölmistyneeksi."
"Niin, näyttää siltä…"
"Neljätoista päivää sitten oli kyllin ihmeellistä. Mutta silloin olimme eteisessä, ulkopuolella, heidän askaroidessaan sisällä. Tällä kertaa olimme molemmat täällä, aivan lähellä pöytää. Ja tältä pöydältä, jossa ei illalla ollut pienintäkään paperilappua, löydämme aamulla kirjeen."
"Emme tutki kauempaa", jatkoi Perenna, "se ei hyödytä mitään. Menkää kirjeen kanssa poliisiprefektin luo, kertokaa hänelle kuinka olemme viettäneet yön ja pyytäkää häneltä lupa meille molemmille tulla tänne yöllä 25 päivänä huhtikuuta. Sinä yönä tulee uusi yllätys ja minä kuolen kärsimättömyydestä saada tietää, saammeko silloin uuden kirjeen jonkun 'hengen' kautta."
He sulkivat ovet ja lähtivät talosta.
Heidän mennessään oikealle, La Muettelle saadakseen auton, sattui don Luis kääntämään päätään kun he tulivat Suchet bulevardin päähän. Eräs mies ajoi ohi polkupyörällä. Don Luis ehti ainoastaan hämärästi nähdä sileäksi ajetut kasvot ja säihkyvät silmät, jotka olivat suunnatut häneen.
"Varo!" huusi hän ja tyrkkäsi Mazerouxia niin nopeasti, että tämä kadotti tasapainonsa.
Mies oli ojentanut revolverin. Pamahti laukaus. Kuula vinkui ohi don
Luisin korvien.
"Ottakaa hänet kiinni", hän huusi. "Ette kai ole haavoittunut,
Mazeroux?"